KEIKKAILU

Multa on ihmiset monesti kysyneet, että mitä mä saan irti siitä, että ''maksan itseni kipeäksi'' ja menen katsomaan jotain bändiä livenä. Muistoja? Valokuvia? Vai mitä? Tänään selviää vastaus tuohon ikuiseen kysymykseen ja omia kokemuksiani. Postauksessa en yleistä mitään, kerron vain omia mielipiteitäni ja kokemuksiani.

Kuvat Weheartit , Weheartit

Mun ensimmäinen keikkani on ollut joskus moniamonia vuosia sitten Kankaanpäässä. Sen jälkeen olen joskus käynyt katsomassa jotain suomalaisia artisteja laivoilla ja jos jotkut ovat eksyneet lähelle keikkailemaan. Mutta omasta mielestäni mun ensimmäinen kunnon keikkani oli kesäkuussa 2015 kun Judas Priest ja 5FDP (Five Finger Death Punch) tuli Helsingin jäähalliin.

Olin silloin jokin aika sitten löytänyt kunnolla itseni ja uskalsin olla oma itseni. Tuon keikan jälkeen mä olin ehkä maailman onnellisin ihminen. Olin löytänyt asian, jossa sain edes pariksi tunniksi unohtaa kaiken muun, varsinkin kun sairauteni oli silloin pahimmillaan. Se, kuinka tunnet koko kehossasi bassorummun biisien tahtiin ja voit laulaa kurkkusi kipeäksi on sanoin kuvailematon tunne. Silloin oikeasti tuntee että on elossa. Kyseisen keikan jälkeen olin niin sanotusti koukussa. Tiesin, että se ei todellakaan ollut viimeinen keikkani.

Ja oikeassa olin. Toinen keikka olikin jo saman vuoden marraskuussa, tällä kertaa kyseessä oli 5FDP ja Papa Roach. Kun kuulin 5FDP:n ensimmäisen sävelen, nousin tuolistani ylös ja aloin laulamaan. Kun keikka oli ohi, olin jälleen maailman onnellisin ihminen. Hymyilin koko matkan Helsingistä takaisin kotiin ja mietin vain, kuinka onnellisessa asemassa olen, että mulla on mahdollisuus niissä käydä. Varsinkin oman isäni kanssa. Ihmiset myös tuntuvat välillä ihmettelevän miksi ihmeessä menen isäni kanssa. Kysymykseni heille on että miksi en? 

Tuon jälkeen olen nähnyt ehkä yhden maailman legendaarisimmista bändeistä nimeltä Scorpions ja Volbeat. Heidän lisäkseen tottakai ovat aina bändien lämppärit. Tänä keväänä mua odottaa kolme keikkaa, joista odotan kaikkia aivan järkyttävän paljon.

Keikoilla kanssani samaan aikaan olleet ihmiset ovat todella mukavia. Tämän musiikki genren kuuntelijoista on usein tietynlaisia ennakkoluuloja. Myönnän, että itsellänikin oli, mutta olin niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Välillä uutisissa tulee vastaan juttuja jostain keikoista ja mä vaan järkyttyneenä luen, kuinka ihmiset voivat käyttäytyä niin, juostaan toisten päällä eikä arvosteta ketää, että itse varmasti pääsee lavan eteen. Voin sanoa, että keikoilla missä mä olen ollut niin on aivan eri meno. Kaikki on ystävällisiä toisilleen, jutellaan tuntemattomille eikä kenelläkään ole mitään ennakkoluuloja toisistaan, vaikka ikäeroa saattaa olla monta kymmentä vuotta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta itse en ole vielä sellaisia kohdannut. 

Mä en itse koe, että ''maksan itseni siitä kipeäksi''. Tiedän, että liput ovat aivan järjettömän kalliita mutta se on mun valinta. Mielestäni sen ei pitäisi kuulua kenellekkään että paljonko mä niihin olen käyttänyt rahaa, eikä sen pitäisi olla kenenkään ongelma. Kaikilla meillä on elämässään jokin asia mihin sitä rahaa menee tai säästää.

No, mitä mä sitten saan niistä irti? Hirveän moni ei välttämättä tajua, mikä tunne siellä oikeasti on. En osaa kunnolla sanoin kuvailla kuinka mahtava se fiilis on kun keikka alkaa. Mutta tärkeimpänä mulla on ne muistot. Ne kestää mulla koko loppu elämäni ja voin koska vaan avata puhelimen ja katsoa videoita/kuvia ja muistella niitä päiviä. 

Jotkut käyvät ulkomailla, mutta mitä sieltä sitten saa irti? Muistoja, valokuvia, videoita? Aivan samoja asioita kuin keikoilla käymisestä. Entäs muistoesineet? Mä itse ostan aina keikalta bändipaidan ja tottakai säästän lipun. Ulkomailtakin voit ostaa kaiken näköisiä muistoesineitä. Ulkomaan matkat vain kestävät pidempään.

Tiedän, että maailmassa on monia ihmisiä jotka pitävät keikkoja yms. ''rahan tuhlausta'' turhana, mutta mulle se on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Varsinkin kun mulla on mahdollisuus niissä käydä. Parin vuoden päästä tilanne saattaa olla toinen, mulla on oma asunto ja auto niin sitten ei ehkä enää olekkaan varaa niissä käydä. Joten miksipä en käyttäisi hyväkseni tätä elämäntilannetta, kun se kaikki on mahdollista. Jotkut ymmärtävät pointtini, toiset eivät.

Onko teillä jokin asia elämässänne, jota muut ihmettelevät/eivät ymmärrä?

♥ Iida