Salkkareiden pyöriessä taustalla otin tietokoneen syliini aikeissa aloittaa työssäoppiraportin kirjoittaminen, kunnes muistin sen ihanan asian että sen palautus olikin vasta tammikuussa! Joten tässä sitä ollaan kirjoittelemassa blogiin.
Työssäoppi lähenee loppuaan, näyttö on huomenna ja joulukin on jo ens viikolla! Tää aika menee ihan järjettömän nopeasti, että en enää itekkään pysy perässä. Syksyllä tuntu että aikaa ei ollut vuorokaudessa tarpeeksi mihinkään. Stressi tasot lokakuussa hipoi pilviä, kun koulu juttuja oli miljoona ja kaikki piti saada parissa viikossa hoidettua. Huomisen näytön jälkeen kaikki kouluun liittyvä on tältä vuodelta ohi, joten tuntuu tosi oudolta että mulla on koko loppu vuosi aikaa vaan olla ja kerätä energiaa kevättä varten varastoon.
Vaikka en tällä hetkellä opiskele alaa, josta oikeasti pidän ja haluan tehdä koko elämäni niin jotenkin tykkään silti käydä koulussa. Mulla on siellä niin ihania ystäviä ja koulu tehtävätkään ei ole mitään ylitsepääsemättömiä, vaikka niitä tehtäessä se siltä saattaakin tuntua. Mä oon kuitenkin hyvä opiskelemallani alalla niin kyllä koulussa käyminenkin on silloin kivempaa. Vaikka kyllähän mullakin on niitä päiviä kun kaikki asiat ottaa päähän, olin sitten koulussa tai kotona. Niinkuin varmaan kaikilla meillä.
Mutta vihdoinkin siihen asiaan mitä otsikkokin vihjailee. En millään jaksaisi odottaa ensi vuotta, koska mulla on niin paljon kauan odotettuja asioita edessä. Kolme keikkaa, tatuointi, 18-vuotis synttärit ja ulkomaan matka. Oon yrittänyt olla ihan iisisti ja vaan odottaa kärsivällisesti, mutta nyt kun tätä vuotta on jäljellä enään kaksi ja puoli viikkoa niin mun kärsivällisyys alkaa vähenemään, kun kauan odotettu 2017 alkaa lähenemään päivä päivältä. Ensimmäinen keikka on maaliskuussa ja sitä olen odottanut neljä vuotta joten ymmärrätte varmaan miksi en millään malttaisi odottaa. :D
Ensi vuonna pääsen myös luultavasti muuttamaan omaan asuntoon. Vaikka se ei ole vielä ihan 100% varmaa, niin olen jo nyt selaillut nettiä ja miettinyt mitä kaikkea aion ostaa ja miten aion sisustaa. Olen todella perhekeskeinen ihminen niin toisaalta yksin asuminen tuntuu vieraalta ajatukselta. Mutta sitten taas toisaalta se voisi 'vapauttaa' kun kaikki ystävät ja tapahtumat olisi lähempänä. Sitä ei tiedä mitä tapahtuu, ennenkuin se tapahtuu. En tiedä oliko tossa lausessa nyt mitään järkeä, mutta olkoon.
Kaikista eniten ensi vuodelta odotan kuitenkin sitä, että saisin ehkäpä jotain vastauksia terveydentilaani ja sitä kautta saisin lisää vapautta elämääni. Tätä olen kyllä toivonut uuden vuoden alla viimeiset viisi vuotta, mutta ei saa luopua toivosta!
En lupaa mitään, mutta suunnitelmissani on tehdä vielä jonkinlainen postaus siitä mitä odotan vuodelta 2017. En tosin tiedä vielä että minkälainen.. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Onko teillä jotain mitä odotatte tapahtuvaksi ensi vuonna?
♥ Iida
Heippa Iida! Toivottavasti saisit sen kaipaamasi tiedon ja siitä voimaa jatkaa eteenpäin. En ole itse edes hahmottanut vielä tämän vuoden olevan jo ihan lopussa, kauheaa miten nopeasti se on mennyt! Jään seuraamaan mitä tuleva tuo sinulle tullessaan täällä blogin puolella ja tervetuloa myös vastavierailulle :) http://turkooseja.blogspot.fi/
VastaaPoista